Confessions of a crap artist

Philip K. Dickin, joka tunnetaan Suomessa lähinnä scifi-romaaneistaan, mainstream-romaani Confessions of a crap artist (1959) on varsin erikoinen tarina, joka sijoittuu 50-luvun lopun Kaliforniaan. Romaanin päähenkilöt ovat Fay ja Charley Hume, Fayn veli Jack Isidore, Nat ja Gwen Anteil ja ehkäpä vielä kannattaa mainita mrs. Hambro, joka on paikallisen ufo-seuran vetäjä.

Humet ottavat Fayn veljen Jackin, joka on romaanin nimen mainitsema ”crap artist”, luokseen asumaan San Franciscon pohjoispuolella sijaitsevaan taloonsa, jonka Charley on rakennuttanut muutaman vuoden aikaisemmin. Eräällä kaupunkimatkalla Humet kiinnittävät huomiota pyörillä liikkuvaan Anteilin pariskuntaan, mutta he eivät vielä rohkene lähestyä heitä. Hieman myöhemmin Charleyn ollessa yksin kaupassa hän huomaa Anteilit ja rohkaisee itseään ja pyytää heidät vierailulle taloonsa, jonne hän myös kuljettaa heidät autollaan. Tästä tapaamisesta alkaa tapahtumaketju, joka tulee muuttamaan heidän kaikkien elämän.

Eräänä päivänä Charley saa sydänkohtauksen ja joutuu sairaalahoitoon usean viikon ajaksi. Nat Anteil, joka tuntee vetoa Fayhin, käyttää tilaisuuden hyväkseen ja tutustuu tähän ”lähemmin”. Samassa talossa asuva Jack ei voi tietenkään olla huomaamatta, mitä Charleyn selän takana tapahtuu, ja kertoo tälle kaiken vierailukäyntiensä aikana. Jack laatii jopa kirjallisen kertomuksen, jota alkaa lukea Charleylle, mutta koska tämä alkaa pilkata Jackia, hän toimittaa kertomuksen mrs. Hambron ufo-seuralle, jonka jäsen hän on ja joka alkaa levittää sitä eteenpäin. Fayn kuultua itsestään ja Natista kertovan tarinan leviämisestä hän häätää talosta veljensä, joka muuttaa mrs. Hambron luokse asumaan. Marin Countyn ufo-seura odottaa maailmanlopun tapahtuvan 23. huhtikuuta kuluvana vuonna 1959 eli varsin pian.

Nat Anteilin vieraillessa Charleyn luona sairaalassa, tämä kertoo Natille, millainen narsisti Fay todella on, ja uhkaa tappaa naisen päästyään sairaalasta. Nat alkaa epäillä asemaansa mutta huomaa olevansa pääsemättömissä hallitsevasta Faysta. Viimein Charley pääsee sairaalasta, mutta se sijaan että hän jäisi odottamaan Fayta noutamaan hänet kotiin, hän on sopinut, että hänen tehtaansa työnjohtaja vie hänet kotiin aikaisemmin päivällä ja samaan aikaan, kun Fay on matkalla San Franciscoon hakemaan hänet, jotta hän olisi kotonaan odottamassa, kun Fay palaa turhalta matkalta.

Matkalla kotiin hän poikkeaa kaupassa ja ostaa käsiaseen. Päästyään kotiin hän ampuu ”harjoitteluna” talon kotieläimet hevosen, kolme lammasta, ankat ja koiran. Sen jälkeen hän palaa taloonsa väsyneenä, heittää aseen lattialle ja nukahtaa sohvalle, kunnes herää siihen, kun Fay on juuri palannut kotiin ja huomannut tapetut eläimet. Charley etsii asettaan mutta ei löydä sitä. Hän menee takapihalle, jossa Faykin on, ja ottaa grillihaarukan aseekseen ja lähestyy Fayta, joka alkaa hitaasti perääntyä kohti tontin rajalla olevaa aitaa. Ajettuaan Fayn naapurin puolelle Charley huomaa naapurien katselevan häntä ja ymmärtää, että he ovat nähneet hänen uhkaavan Fayta ja huutavan aikovansa tappaa tämän. Charley kääntyy takaisin, palaa taloonsa ja nähdessään sheriffin lähestyvän taloa ampuu itsensä.

Charley Humen testamentin lukemistilaisuus tuottaa yllätyksen paikallaolijoille. Hänen katala vaimonsa saa ainoastaan perheen yhteisen auton ja puolet talosta. Toinen puoli talosta menee Fayn Jack-veljelle, joka palaa takaisin taloon. Lisäksi hän saa halutessaan tuhat dollaria psykiatrista hoitoa varten. Koska Jackilla ei ole varaa osallistua talon lainan lyhennyksiin ja hoitokuluihin ja hän odottaa maailmanlopun tulevan kolmen viikon kuluttua, hän suostuu myymään oman osuutensa talosta Faylle. Ehdotetun seitsemäntuhannen dollarin maksun sijasta, joka koostuisi tuhannen dollarin kertamaksusta ja 38 dollarin kuukausilyhennyksistä, hän ottaa vain tuhat dollaria ja oikeuden asua talossa kuukauden ajan.

Jack ostaa taloon samanlaiset eläimet kuin siellä oli ja tuhlaa siihen puolet saamistaan rahoista. Hän odottaa Charleyn palaavan takaisin elämään ja haluaa, että talo eläimineen oli samanlainen kuin ennenkin. Viimein koittaa 23. huhtikuuta ja Jack odottaa Charleyn ilmestyvän taloon minä hetkenä hyvänsä. Vuorokausi kuluu, eikä mitään tapahdu: Charley ei herää henkiin eikä maailmanloppua tule. Jack huomaa olleensa tyhmä uskoessaan mrs. Hambron ennustukseen ja menettäneensä puolet talosta turhaan. Hän alkaa pitää itseään vinksahtaneena ja ajatellessaan muita henkilöitä pitää näitä myöskin samanlaisina ellei sitten vieläkin hullumpina. Siskoaan hän pitää hulluimpana, oikeana psykopaattina.

Jack toteaa olevansa ”crap artist” ja hoidon tarpeessa. Hän päättää käyttää Charleyn testamenttaamat rahat hoitoa varten ja alkaa etsiä parasta asiantuntijaa, mihin romaani sitten päättyy.

Romaani poikkeaa täysin Dickin tieteisromaaneista ja osoittaa, että hän osaa kirjoittaa myös ”vakavaa” kirjallisuutta.

Romaani sopisi hyvin elokuvan aiheeksi. Romaanista on tosin vuonna 1992 tehty ranskalainen elokuvasovitus ”Confessions d'un Barjo”, jota ei tietääkseni ole koskaan esitetty elokuvateattereissa tai myyty VHS- tai DVD-tallenteena Suomessa. On luultavaa, että elokuva on ranskalaiseen tapaan etäännytetty aika kauas Dickin alkuperäistarinasta, ja siksi olisikin aiheellista, että romaanista saataisiin amerikkalainen elokuvasovitus, joka olisi uskollinen Dickin tarinalle.