maanantai 29. maaliskuuta 2010

Confessions of a crap artist

Philip K. Dickin, joka tunnetaan Suomessa lähinnä scifi-romaaneistaan, mainstream-romaani Confessions of a crap artist (1959) on varsin erikoinen tarina, joka sijoittuu 50-luvun lopun Kaliforniaan. Romaanin päähenkilöt ovat Fay ja Charley Hume, Fayn veli Jack Isidore, Nat ja Gwen Anteil ja ehkäpä vielä kannattaa mainita mrs. Hambro, joka on paikallisen ufo-seuran vetäjä.

Humet ottavat Fayn veljen Jackin, joka on romaanin nimen mainitsema ”crap artist”, luokseen asumaan San Franciscon pohjoispuolella sijaitsevaan taloonsa, jonka Charley on rakennuttanut muutaman vuoden aikaisemmin. Eräällä kaupunkimatkalla Humet kiinnittävät huomiota pyörillä liikkuvaan Anteilin pariskuntaan, mutta he eivät vielä rohkene lähestyä heitä. Hieman myöhemmin Charleyn ollessa yksin kaupassa hän huomaa Anteilit ja rohkaisee itseään ja pyytää heidät vierailulle taloonsa, jonne hän myös kuljettaa heidät autollaan. Tästä tapaamisesta alkaa tapahtumaketju, joka tulee muuttamaan heidän kaikkien elämän.

Eräänä päivänä Charley saa sydänkohtauksen ja joutuu sairaalahoitoon usean viikon ajaksi. Nat Anteil, joka tuntee vetoa Fayhin, käyttää tilaisuuden hyväkseen ja tutustuu tähän ”lähemmin”. Samassa talossa asuva Jack ei voi tietenkään olla huomaamatta, mitä Charleyn selän takana tapahtuu, ja kertoo tälle kaiken vierailukäyntiensä aikana. Jack laatii jopa kirjallisen kertomuksen, jota alkaa lukea Charleylle, mutta koska tämä alkaa pilkata Jackia, hän toimittaa kertomuksen mrs. Hambron ufo-seuralle, jonka jäsen hän on ja joka alkaa levittää sitä eteenpäin. Fayn kuultua itsestään ja Natista kertovan tarinan leviämisestä hän häätää talosta veljensä, joka muuttaa mrs. Hambron luokse asumaan. Marin Countyn ufo-seura odottaa maailmanlopun tapahtuvan 23. huhtikuuta kuluvana vuonna 1959 eli varsin pian.

Nat Anteilin vieraillessa Charleyn luona sairaalassa, tämä kertoo Natille, millainen narsisti Fay todella on, ja uhkaa tappaa naisen päästyään sairaalasta. Nat alkaa epäillä asemaansa mutta huomaa olevansa pääsemättömissä hallitsevasta Faysta. Viimein Charley pääsee sairaalasta, mutta se sijaan että hän jäisi odottamaan Fayta noutamaan hänet kotiin, hän on sopinut, että hänen tehtaansa työnjohtaja vie hänet kotiin aikaisemmin päivällä ja samaan aikaan, kun Fay on matkalla San Franciscoon hakemaan hänet, jotta hän olisi kotonaan odottamassa, kun Fay palaa turhalta matkalta.

Matkalla kotiin hän poikkeaa kaupassa ja ostaa käsiaseen. Päästyään kotiin hän ampuu ”harjoitteluna” talon kotieläimet hevosen, kolme lammasta, ankat ja koiran. Sen jälkeen hän palaa taloonsa väsyneenä, heittää aseen lattialle ja nukahtaa sohvalle, kunnes herää siihen, kun Fay on juuri palannut kotiin ja huomannut tapetut eläimet. Charley etsii asettaan mutta ei löydä sitä. Hän menee takapihalle, jossa Faykin on, ja ottaa grillihaarukan aseekseen ja lähestyy Fayta, joka alkaa hitaasti perääntyä kohti tontin rajalla olevaa aitaa. Ajettuaan Fayn naapurin puolelle Charley huomaa naapurien katselevan häntä ja ymmärtää, että he ovat nähneet hänen uhkaavan Fayta ja huutavan aikovansa tappaa tämän. Charley kääntyy takaisin, palaa taloonsa ja nähdessään sheriffin lähestyvän taloa ampuu itsensä.

Charley Humen testamentin lukemistilaisuus tuottaa yllätyksen paikallaolijoille. Hänen katala vaimonsa saa ainoastaan perheen yhteisen auton ja puolet talosta. Toinen puoli talosta menee Fayn Jack-veljelle, joka palaa takaisin taloon. Lisäksi hän saa halutessaan tuhat dollaria psykiatrista hoitoa varten. Koska Jackilla ei ole varaa osallistua talon lainan lyhennyksiin ja hoitokuluihin ja hän odottaa maailmanlopun tulevan kolmen viikon kuluttua, hän suostuu myymään oman osuutensa talosta Faylle. Ehdotetun seitsemäntuhannen dollarin maksun sijasta, joka koostuisi tuhannen dollarin kertamaksusta ja 38 dollarin kuukausilyhennyksistä, hän ottaa vain tuhat dollaria ja oikeuden asua talossa kuukauden ajan.

Jack ostaa taloon samanlaiset eläimet kuin siellä oli ja tuhlaa siihen puolet saamistaan rahoista. Hän odottaa Charleyn palaavan takaisin elämään ja haluaa, että talo eläimineen oli samanlainen kuin ennenkin. Viimein koittaa 23. huhtikuuta ja Jack odottaa Charleyn ilmestyvän taloon minä hetkenä hyvänsä. Vuorokausi kuluu, eikä mitään tapahdu: Charley ei herää henkiin eikä maailmanloppua tule. Jack huomaa olleensa tyhmä uskoessaan mrs. Hambron ennustukseen ja menettäneensä puolet talosta turhaan. Hän alkaa pitää itseään vinksahtaneena ja ajatellessaan muita henkilöitä pitää näitä myöskin samanlaisina ellei sitten vieläkin hullumpina. Siskoaan hän pitää hulluimpana, oikeana psykopaattina.

Jack toteaa olevansa ”crap artist” ja hoidon tarpeessa. Hän päättää käyttää Charleyn testamenttaamat rahat hoitoa varten ja alkaa etsiä parasta asiantuntijaa, mihin romaani sitten päättyy.

Romaani poikkeaa täysin Dickin tieteisromaaneista ja osoittaa, että hän osaa kirjoittaa myös ”vakavaa” kirjallisuutta.

Romaani sopisi hyvin elokuvan aiheeksi. Romaanista on tosin vuonna 1992 tehty ranskalainen elokuvasovitus ”Confessions d'un Barjo”, jota ei tietääkseni ole koskaan esitetty elokuvateattereissa tai myyty VHS- tai DVD-tallenteena Suomessa. On luultavaa, että elokuva on ranskalaiseen tapaan etäännytetty aika kauas Dickin alkuperäistarinasta, ja siksi olisikin aiheellista, että romaanista saataisiin amerikkalainen elokuvasovitus, joka olisi uskollinen Dickin tarinalle.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

DVD:t 80 prosentin alennuksella

Eka-Market lopettaa Oulussa, koska S-ryhmään kuuluva Arina osti sen. Loppuja käyttötavaroita myytiin tänään 80 prosentin alennuksella, ja kun ehdin sinne, näkymä oli kuin neuvostoliittolaisessa kaupassa: hyllyt ammottivat tyhjyyttään.

Eräässä korissa oli joitakin dvd-elokuvia, ja sieltä lähtivätkin mukaan Alan Rudolphin ohjaama musiikkielokuva Roadie (1980), jossa esiintyvät mm. Blondie ja Roy Orbison – Meat Loaf esiintyy näyttelijänä – ja Thank you for smoking (2005), joka kertoo tupakkateollisuuden puhemiehen ja tupakan vastustajien kamppailusta. Siinä käytiin pitkään kärhämää, ennen kuin varoitustekstit tulivat pakollisina savukerasioihin ja muihin tupakkatuotteisiin.

Amerikkalainen uuden aallon bändi Blondie oli tuolloin (1980) suosionsa huipulla.

Jälkimmäistä en ole katsonut, mutta Roadien mahdollisesti joskus, vaikkakaan en muista varmasti. Roadie maksoi 0,80 euroa ja tupakkaelokuva vastaavasti 1,20 euroa. Roadie onkin sitten halvin koskaan ostamani elokuva.

Lisätty hieman myöhemmin..:
Thank you for smoking (2005) on mainio elokuva tupakkateollisuuden puhemiehestä Nick Naylorista, joka puhujanlahjoillaan saa mustankin näyttämään valkoiselta. Hän saa kumottua kaikki tupakkateollisuudelle osoitetut syytteet ja käännettyä ne alalle myönteisiksi. Lakiesitys savukerasioiden varustamisella pääkallonkuvilla meinaa tosin tuottaa vaikeuksia...

Naylor jättää työnsä tupakkateollisuuden parissa ja perustaa oman konsulttifirman, jossa kouluttaa matkapuhelinvalmistajien johtajia vastaamaan terveysintoilijoiden syytöksiin, että matkapuhelimen käyttö aiheuttaa syöpää. Naylor opettaa heidät vastaamaan vakuuttavasti: ”Asiaa tutkitaan. Mikään ei tällä hetkellä todista, että matkapuhelin aiheuttaa syöpää.”

Vastaus on lähes sama kuin mitä Nokia on jo vuosia yrittänyt vakuuttaa ihmisille.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Radio Free Albemuth

Radio Free Albemuth jäi Philip K. Dickin viimeiseksi kirjaksi ja julkaistiin postuumisti kolme vuotta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1985.

Romaani jakautuu kolmeen osaan: ensimmäisessä ja kolmannessa osassa on kertojaminänä tieteiskirjailija Philip K. Dick ja toisessa aluksi levyliikkeen myyjänä ja myöhemmin levy-yhtiön johtajana toiminut Nicholas Brady. He molemmat kertovat Bradyn tarinaa tämän saadessa viestejä tuntemattomasta, joka osoittautuukin kauan sitten Fomalhautin aurinkokunnasta lähetetyksi satelliitiksi.

Valis, joka käyttää satelliittia viestintävälineenään ja edustaa universaalia älyä, yrittää saada syrjäytettyä vallasta pahan presidentin, joka on tehnyt Yhdysvalloista totalitaarisen valtion. Romaanin tapahtumilla on yhtymäkohtia 60-luvun lopun Nixonin hallitsemaan ja Vietnamissa sotaa käyvään Yhdysvaltoihin, jossa kansalaisvapauksia alettiin rajoittaa.

Kirjan avainsana on Aramchek, joka löytyy romaanin alussa painettuna jalkakäytävään. Philip K. Dick esitetään kirjassa todellisena Philip K. Dickinä.

Kirja käsittelee samoja teemoja kuin Valis-romaani, joka ilmestyi 1981, mutta on selvästi erilainen. Siitä ei ole julkaistu suomenkielistä laitosta.

Romaanista on tehty elokuva, joka on esitetty ensimmäisen kerran 26. helmikuuta 2010 Sedonan kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla Arizonassa. Elokuvan kuvaukset aloitettiin jo vuoden 2007 lopussa, mutta sen valmistuminen ja ensiesittäminen ovat jostakin syystä viivästyneet.

torstai 11. maaliskuuta 2010

Kuwaitin Irakin miehityksestä vapautumisen muistopäivä

Kuwaitin valtio julkaisi 23.2.1993 yhden dinarin muistosetelin Irakin miehityksestä vapautumisen 2. vuosipäivän kunniaksi.

Kuten setelistä on luettavissa, se ei ole laillinen maksuväline.

(Hmm... mistähän minä olen tämän saanut..? En muista koskaan käyneeni Kuwaitissa.)

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Kuvia Teksasista

Teksasin Wacossa sijaitsevassa Texas Ranger -museossa on nähtävissä muun lännenrekvisiitan ohella myös Billy the Kidin (oik. William Bonney) revolveri.


Elm Street ja pahamaineinen kirjavarasto, jonka kuudennen kerroksen ikkunasta (ylimmässä kerroksessa äärimmäisenä oikealla) Lee Harvey Oswaldin väitetään ampuneen presidentti John Kennedyn.


Kuva on otettu noin kolme tuntia Kennedyn salamurhan jälkeen (22. syyskuuta 1963) samasta kuudennen kerroksen ikkunasta, josta ampuminen tehtiin.


No comment!